Kirppislöytöjä ja pihan penkomista

Perjantaina käytiin miehen kanssa kirppiksellä. Ei kuulema ole normaalia kun silmät kiiluvat ja sormet näpelöivät joka tavaraa. Minkäs teet kun innostuu!
Mukaan tarttui kattolamppu keittiöön, miehelle Uusi Autokirja vuodelta 1950, kirsikkakuvioitu kulho, bolero ja kauluspaita.





Viime viikolla posti toi uuden mekon, se tosin ei vielä mahdu päälle kun tuli kerättyä elopainoa talven aikana. Kesäksi kuntoon, vaatteista se motivaatio lähtee!
Tosin aloitan laihdutuksen vasta huomenna. Tänään syön varastosta pullat, sipsit ja keksit. ;)



Harrastimme tänään pienimuotoista aarteenetsintää kotipihallamme, köyhin tuloksin. Odotukset korkealla kurkistimme pajan vintille. Odotin löytäväni vanhoja pulloja, lehtiä ja kaikkea vanhaa ja jännittävää. Mitä vielä. Vanha puuvartinen viikate oli ainoa esine koko vintillä.



Ei kai liene mikään ihme jos talosta ja pihapiiristä ovat vanhat aarteet kadonneet, olemme jo viidennet omistajat tässä mökissä. Jotain pientä jäi sentään edelliseltä, muun muassa tämä heteka.



Pihaa kierrellessä sitä löytää itselleen uusia projektikohteita. Tämä naulakko on ilmeisen "käytännöllisistä" syistä isketty talon seinälle. Jospa keväämmällä sen saisi pelastettua säiden armoilta ja ehostettua uuteen uskoon.



Pitkin pihoja lojuu myös vanhoja ikkunoita, heinäseipäitä, katiskoja ja mitä lie vielä lumen alta löytyykään. Katiskoista olen suunnitellut ovikransseja, heinäseipäistä vuorausta piharakennuksen tulevaan "baariin".



Ah, ja lopuksi paras pala. Löysin nimittäin pajalta vanhan radion. Toivottavasti löydän kaikki kuoren palat, haluaisin saada tämän edes ulkoisesti kasaan. Koneisto on osittain paikallaan, ja sen ansiosta tämä painaa kuin lyijysäkki. Tästä on vaikea arvioida ikää, mutta epäilisin että sijoittuu jo 30-luvun puolelle. Ehkä. Kai? :)

Rakkaudesta vanhaan

Rakastan vanhoja esineitä, mutta niin rakastaa moni muukin. Kirppiksillä ovat hinnat kohonneet taivaisiin, eikä löytöjä enää tahdo tulla vastaan niin usein.
Muutama viikko takaperin eksyin pienelle kellarikirppikselle, joka oli lattiasta kattoon täynnä mielenkiintoista tavaraa. Sieltä nappasin mukaani kympillä tämän valloittavan 50-luvun pöydän.



Vanhoja matkalaukkuja minulle on kertynyt kymmenisen kappaletta, ne ovat kauniita ja käytännöllisiä. Kirpputorilta olen ostanut muutaman, loput ovat ajautuneet minulle äidin ja anoppini kautta.




40-, 50-, ja 60-lukujen käsilaukut ovat suuri intohimoni. Omistan parisenkymmentä mummolaukkua, osa täysin käyttökuntoisia, toiset niin hapertuneita että ovat vain rekvisiittaa. Nämä kolme ovat viimeisimmät löytöni, kaikki samalta reissulta!



Ja vielä lopuksi muutamia random-otoksia, nämä suloiset tossut toivottavasti koristavat joskus pientä tyttölasta.



Teepannu ja vanha englantilainen tarjotin koristavat hellan päälystä.



Vanhoissa pulloissa on sitä jotain..

2011

Tämä blogi vähän tyssäsi heti alkuunsa. Omituista kirjoitella omasta elämästään. Ei varmaankaan pidä liikaa pohdiskella, antaa näppisten vaan käydä ja painaa "Julkaise". :)

Elämä on nyt aika mukavasti mallillaan. Moni unelma on toteutunut, päällimäisenä vakityö ja oma talo maalta. Työ ei ole unelmatyötä, mutta mahdollisti talon hankinnan. Aikuisopiskelu on tulevaisuuden suunnitelmissa, sitten joskus.. :)

Kotimme on -48 rakennettu punainen puutalo, pihassa lampi ja useita piharakennuksia. Aivan unelma paikka! Olemme remontoineet ensi alkuun keittiön ja kylpyhuoneen, ensi keväänä avataan lattioita ja mietitään vasta sitten pintapuolen remonttia. Kaikesta keskeneräisyydestä ja riivityistä tapeteista huolimatta elo on makiaa. Aivan eri fiilis kuin missään kerrostalokaksiossa. Hiljaisuus on outoa, mutta ihanaa.

Ajattelin kokeilla josko bloggailu saisi taas tuulta alleen, olisi mukava jakaa kauniita asioita muidenkin kanssa. Innostuksen kipinän sain uudestaan lueskellessani inspiroivia sisustusblogeja, huippuideoita satelee joka puolelta, enkä mitenkään malttaisi odottaa että pääsen niitä toteuttamaan!