Oi voi, jopas siitä edellisestä merkinnästä on aikaa. Viisi kokonaista kuukautta.
Syytäkin tälle hiljaisuudelle on ollut, nimittäin avioero, muutto, ja uuden opetteleminen.
Nyt mieli on vakaasti paranemaan päin, yksin olo tuntuu hyvältä ja muutenkin elämä rullailee eteenpäin kohtalaisesti.
Löysin itselleni suuren kaksion jossa viihdyn hyvin. On ihanaa kun saa olla ihan miten haluaa, sillälailla miten ei ikinä koskaan kenenkään toisen nähden olisi. Alan jo nauttia tästä. :)
Pääsipä jotain muutakin käymään. Eron myötä maistui kalja, ja ruoka lohdutti. Varmaan lähemmäs 10kiloa painoa ropsahti ylle. Näitä tässä sitten alan hiljalleen karistelemaan! Eivät nimittäin ole tunnelmat katossa kun vaatekaapista ei löydy yhden yhtä riepua joka ylle mahtuisi. Mutta täältä noustaan! Hoi!
Vaikka vähän kilojakin keräsin, ei se miesmarkkinoilla mahkuja vienyt. Löytyipä minulle miesystäväkin. Tämä on sellainen kuuluisa "tuhoon tuomittu" etäsuhde. Minulle asetelma kyllä sopii oikein oivallisesti. Viikonloppuisin nähdään ja vietetään vähän laatuaikaa, kun viikolla saa sitten elellä ihan itsekseen.
Ja mitähän vielä. Otin sitten sen vuosia suunnitteilla olleen tatuointini! Vielä pari kertaa ja kuva on valmis, ja hienohan siitä tulee! Vielä en paljasta muuta kuin että se on suuri ja käsivarressa. :) Ehkä sitten kuvaa kun sen valmiiksi saa!
Sellaista tällä erää. :)
Poes alta, huus mummo kun ladassa kaasu hirtti kiinni!
