Vaatteista luopumisen tuska

En tiedä onko ihan normaalia kehittää tunnesiteitä vaatteisiin. Tai sitten vaan kuvittelen niin. Mutta joka tapauksessa luopuminen on ihan kamalaa! Nyt oli pakko raivata mekkorekki kertaalleen ympäri, periaatteella olenko käyttänyt vuoteen? Jos en, myyntiin. Okei, saatoin ihan pikkasen fuskata ja jättää joitain ihanuuksia säästöön. En ollut vielä niistä valmis luopumaan. Ja saatoin ehkä hinnoitella toiset vähän kovemmin, jos ne eivät vaikka menisikään! :) Huuto.netistä löydät kohteeni nimellä lukki13. Olisin laittanut tähän suoran linkin, jos olisin osannut. AH, katsokaa nyt tätä.. Harmittaa aivan älyttömästi kun tämä on iso. En ole Suomessa punaista biker-mallin nahkarotsia nähnyt missään myynnissä!

Tämä on niin kauniin mallinen, niin hyvä päällä, mutta jäänyt käyttämättä. Siinä ja tässä haluanko luopua.

Tämä Collectifin mekko on jotain ikivanhaa mallistoa, miksi se on jäänyt käyttämättä? En ehkä halua luopua. :/

Pöllöi ja viuhkoi! Rekkiin jäänyt käyttämättömänä.

Lähetään lypsylle! Tämä on niin suloinen arkikolttu, mutta it's gotta go..

Argh!! Miksen voi mahtua tähän! Varmasti eka ja vika Stop Staring!-kolttu minkä tulen ikinä omistamaan. :(

Katsokaa nyt näitä. Maailman kaunein korko. Ah. En kai omista muuta sinistä kun kaapin perälle ovat jääneet. Sääli.

Punaiset herkut. Ihan naftisti pienet. Huoh.

Nämä ovat ihanat, mutta eivät niin ihanat että juuri koskaan jalkaan olisivat eksyneet.

Muutamat muutkin jutut sieltä Huuto.netistä löytyy, ja lisäilen rompetta kun vastaan osuu. > Taidan olla vähän surkimus, mutta miten ihmeessä saan näiden rivien väliin välit? En ohjettakaan löydä. Är!